Stina Taponen vastaa puhelimeen rekan ratissa Belgiassa. Hän lähti tien päälle 12 päivää sitten, tuuraamaan Flowertrucks Oy:n vakituista kuskia, joka sattui nyt olemaan hänen miehensä.
”Voi sanoa, että olen vakituinen tuuraaja. Aikaisemmin ajoin säännöllisesti, mutta pari vuotta sitten otimme koiran ja teimme tällaisen ratkaisun, ettei koiraa tarvitsisi pitää usein muiden hoidossa”, Stina kertoo.
Tuurausvuorot sopivat Stinalle muutenkin hyvin, sillä 42-kiloisen kanariandoggin lisäksi hänellä on ravihevosharrastus. Kun töitä on noin puolet kuukaudesta, aikaa jää koiralle ja hevosille.
Toinen hänelle erityisen hyvin sopiva asia on mahdollisuus tehdä päivävuoroja.
”Nyt kun olen ollut enemmän päivävuorossa, on se kiva. Kun teen muutaman yövuoron ja käyn Saksassa, se katkaisee mukavasti”, Stina sanoo.
Veri vetää tien päälle
Stina on ajanut rekkaa kymmenen vuotta, niistä neljä vuotta Flowertrucksilla. Ammatinvalinta oli hänelle pienestä asti itsestään selvä. Verenperintö taisi vetää Stinan rekan rattiin.
”Minun isä, veli, eno ja serkku ovat olleet Flowerilla töissä. Jo lapsen sanoin, että lähden tekemään sitä mitä isäkin”, hän nauraa.
Puolen päivän aikaan Stina on tien päällä jossain päin Belgiaa. Aamulla hän oli käynyt Flowertrucksin Hollannin terminaalissa viemässä sinne kärryn ja otti toisen kärryn perään.
”Tämä työ on niin monipuolista. Lähdin toissaviikon torstaina reissuun ja menen tämän viikon torstaina kotiin. Kaksi viikkoa menee ihan hujauksessa, hyvä kun itse sitä edes huomaa”, Stina sanoo.
Yhdessä tekemistä
Rekkakuskin työn mieltää helposti yksinäiseksi. On vain tie, auto ja kuljettaja. Stina kertoo, että työ Flowertrucksilla ei ole yksinäistä.
”Me teemme porukassa paljon töitä ja on sellainen yhteishenki, että aina neuvotaan ja autetaan muita. Esimerkiksi kaikki lastaamiset terminaalissa, sitä ei tarvitse koskaan tehdään yksin.”
Yhdessä tekeminen on paitsi mukavaa, siitä on myös konkreettista hyötyä.
”Esimerkiksi kun ajamme Travemundeen kärryä ja aikataulu on tiukka, työkaverit neuvoo, mitä reittiä kannattaa ajaa. Ja jos on menossa uuteen purkupaikkaan, saa kysymättäkin todella hyvät neuvot. Se tuo turvaa”, Stina kertoo.
